BMW E34 M5

Huutokaupasta asiakkaan näppeihin jäänyt 1991 vuoden E34 M5 oli lievästi sanottuna eletyn näköinen sekä sisältä, että päältä. Auton erikoisuutena oli ruksittu varusteisiin "extrana" todella laaja nahkapaketti, joka kattoi muun muassa nahkaisen kojelaudan lisäksi nahkaiset aurinkolipat, "kauhukahvat", soittimen ympärykset,  nahkaisen hattuhyllyn, takakontin sivuverhoilut, alcantaraisen katon, sekä alcantaraisen takaluukun työkaluaskin verhoilun.  Mitä ilmeisemmin ollut joku ns. lehdistömalli. Mikäli satut tietämään auton historiasta enemmän, niin pyydän olemaan yhteydessä vaikkapa yhteydenottolomakkeen kautta. Auton pesuun kulutettiin jo useampi tunti sillä esimerkiksi pyötäkoteloita ei likamäärästä päätellen oltu juurikaan hemmoteltu. Brockin B1 vanteet oli molemmilta puolin kohtalaisen kattavasti jarrupölyssä ja piessä ja niiden kanssa saikin kulutettua pelkästään tunteroisen. Maalipinnan kattavan pesun ja saveistuksen jälkeen maalinpaksuutta mitottuani totesin, että ihan hirveästi ei ole lakassa työstövaraa. Kahteen steppiin siis mentiin ja pinnasta saatiinkin sillä kombolla aivan kohtuu siisti! Modestalta primerit vielä pintaan ja suojaksi harrasteajokkiin järkevä pinnoite BC-X.  Auton nähtyäni ensikerran päällimmäinen ajatus oli että nuo tummennuskalvot on saatava irti. Se olikin ns. kaupantekijäinen vaikka ei todellakaan ole niistä mieluisimmista ja helpoimmista hommista, sillä noin vanhat kalvot lähtee usein palasina irti ja kaikki liima jää lasiin vaikka miten lämmittäisit sitä. Takalasin kalvo sai tällä reissulla jäädä vielä paikoilleen sillä sen irroittaminen ja liiman poistaminen olisi vaatinut hattuhyllyn ja verhoilujen purkua, jotta liimanpoistoon tarkoitettua kemikaalia olisi ollut turvallista suihkia. Malboron kellertämä sisusta ei kertapesulla antautunut vaan lähes jokainen nahkaosa vaati useita pesukertoja ennen puhdistumista. Patinaa sisustassa jo on ja sehän on aivan hyväksyttävääkin näinkin vanhaan autoon.